May ei vastannut Donille mitään muuta kuin hiljaisella hymähdyksellä, keskittyen sitten tuijottelemaan hissin kattoa. Vaikka hän olikin juuri juonut, huomasi nainen pian, että häntä janotti uudemman kerran, mutta se jano ei ollut täysin halua juoda vettä, vaan... May värähti pienesti ja silmäkulmastaan huomatessaan Donin liikkuvan, laskeutui hänen katseensa oitis alas. Ja mitä hän näkikään... Ei punatukkainen voinut olla kääntämättä katsettaan pois, kun tuollainen komistus päätyi sitten riisumaan itseään ihan ilmaiseksi siinä hississä, vaan hän tuijotti tuijottamistaan ja unohti jopa hetkeksi hengittää, kun hänen sydämensä tuntui lyövän kerran - kaksi raskaammin. May nielaisi, muistaen jälleen hengittää, samassa hänen tuntiessa hemmetin suurta ärsyyntymistä, mikä sai hänet sulkemaan silmänsä. Kädet kohosivat ja noukkivat hiukset, Mayn siirtäessä niitä niskansa tieltä pois ja käänsi sitten selkänsä hissille ja iski ostansa vasten hissin seinämää.

"Ei sun olis tarvinnut tota tehdä. Ei se auta tätä tilannetta yhtään. " May ärähti hitusen kovaäänisemmin Donille. Siinä taisi olla May väärässä, että varmasti kuuman vaatekappaleen riisuminen auttoi Donia, mutta se ei auttanut lainkaan Mäytä, joka tunsi olotilansa menevän vielä kuumemmaksi. Mitä kaikkea kivaa olisikaan tapahtunut, jos kyseessä olisi ollut joku muu mies, mutta tuo oli Don... Don! May ärisi, kirosi mielessään ja paukautti otsaansa uudemman kerran vasten hissiä, vaikka mieli teki kääntää päätä ja katsella puolialastonta miestä ja nauttia näkemästään.

Hissin seinä tuntui mukavan viileältä paljasta selkää vasten, mutta saisi nähdä, kuinka kauan tuo viileys edes kestäisi. Minuutin, kaksi, kymmenen, vai kenties vain muutamia sekuntteja? Noh, sen näkisi kohta, mutta toivottavasti viilentävä vaikutus olisi mahdollisimman pitkään, tai muuten Don alkaisi lääppiä jokaista seinää vuorotellen, liimautuen peilejä vasten kuin mikäkin etana.
Don viikkaili kaikessa rauhassa t-paitansa nätiksi pinoksi, laski sen sitten vierelleen hissin lattialle ja nojasi kämmenensä kevyesti lattiaa vasten. Hän ei halunnut turhaan antaa vartalon osien koskettaa ihoa, koska silloin lämpö vain lisääntyisi, mutta kun vältti siirtämästä raajoja liian lähekkäin, olokin tuntui viileämmältä. Tai ehkä se ajatus oli oikeasti vain korvien välissä.

Mayn alkaessa käyttäytymään väkivaltaisesti hissin seiniä kohtaan, Don nosti katseensa naiseen ja kohotti kulmaansa. Ei hän ajatellut, että heidän pieni vetonsa aiheuttaisi nyt tuollaisen reaktion kun toinen tajuaisi oikeasti häviävänsä vedon. Tai ainakin Don oli itse varma voittavansa. Hän vilkaisi kelloa. Jos hissi ei liikkuisi hetken päästä, Mayn veto olisi jo mennyt umpeen ja enää Donin vaihtoehto oli jäljellä. Tosin, jos he katsoisivat kumman veikkaus oli lähempänä, kellon pitäisi näyttää ainakin 14.17, jolloin Donin voitto olisi varma. Nyt kello näytti vasta tasan kahta.
Katse lipui kellon punaisista numeroista Mayn punaiseen mekkoon ja siitä toisen punaisiin hiussuortuviin.
"Housutko sitten olisi pitänyt riisua?"
Mies kysyi tahallaan virneen kivutessa kasvoille. Jos hän haalarinsa heittäisi pois, jalassa olisi silti vielä farkut. Jos farkut heittäisi pois, alta löytyisi vielä bokserit. Mutta jos ne heittäisi pois..
Ehei, ei Donathan aikonut yhtään enempää vaatekappaleita riisua yltään. Tietenkin jos May tahtoi riisua itseltään vaatteita kuumuuden takia, ei Donilla olisi mitään sitä vastaan. Tosin, May tuskin riisuisi yhtään mitään yltään, etenkin kun toista tuntui niin käsittämättömästi ärsyttävän Donin läsnäolo.

Kauaa May ei jaksanut kauaa päätäänsä hakata vasten hissiä, vaan antoi sen nojata hetken aikaa, hänen murahtaessa mielessään itselleensa ja käyttäytymiselleensä. Ei hitto, jos paikka olisi ollut joku toinen, hän olisi tehnyt kaiken aivan toisella tavalla ja olisi varmasti järkyttänyt sinisilmäisen miehen kauttaaltaan, mutta ei hän voinut täällä. Tai voisi, mutta sen jälkeen hänen kuuluisi mitä luultavammin vaihtaa maisemaa jälleen ja jostain syystä May halusi jäädä Lontooseen. Tosin syy, miksi hän niin vahvasti halusi jäädä juuri tähän kaupunkiin oli suuri kysymys naisellekkin... tai sitten hän halusi vain kaikilla tajunnoillaan kieltää sen.

May siirsi kätensä paremmin niskalleensa, poimi ne punertavat hiukset sormiinsa ja nostatti ne pienelle nutturalle päänsä päälle, jättäen kätensä pitelemään hiuksia, hänen kääntyessä jälleen ympäri ja nojasi selkäänsä vasten seinää. Hän vilkaisi pienesti silmäkulmastaan Donia, mutta tahtomattaankin katse valui toisen paljaalle rintakehälle ja miehen vielä mainitessa housut, valui katse alemmaksi.

"Etköhän sä nekin riisu kun mä olen voittanut." May totesi vain varmana, pystymättä saatikka edes muistamatta ajan seuraamista. Ehkä se olisi parempi, nimittäin nainen varmasti olisi vetänyt herneen nenään huomatessaan, että oli pahasti häviämässä.